torstai 1. maaliskuuta 2012

Katja Kettu: Kätilö

Katja Kettu on luonut hämmentävän romaanin. Se on kertomus sodasta ja rakkaudesta, mutta myös kielellä ja miljööllä on merkittävä osansa tarinassa. Kätilössä liikutaan pohjoisen maisemissa, joita värittävät vahvasti Lapin murre, sekä erilaiset groteskit elementit.
Romaani on tosipohjainen tarina suomalaisnaisen ja saksalaisupseerin välisestä rakkaudesta. Se on kuitenkin kaikkea muuta kuin hempeä rakkaustarina, sillä mm. teoksen kieli on verrattavissa itse sodan raadollisuuteen.

Jatkosota ja Lapin sota toimivatkin julmana historiallisena taustana parin raapaisevalle tarinalle. Villisilmäksi kutsuttu kätilö rakastuu palavasti sotaneuroosista kärsivään SS-mieheen ja valokuvaajaan, Johann Angelhurstiin. Hän seuraa miestä Titovkan vankileirille, jonne mies on saanut komennuksen. Kätilö on miehen vuoksi valmis tekemään mitä tahansa saadakseen hänet omakseen. Johann puolestaan uskaltaa ensimmäistä kertaa katsoa naista naisena ilman kameran linssin tuomaa turvallista suodatusta.

Romaani koostuu päiväkirjamaisista merkinnöistä, joiden näkökulmat vaihtelevat. Lisäksi joukossa on myös kirjeitä, joiden merkitys avautuu lukijalle vasta tarinan edetessä. Kerronta poukkoilee pääasiassa vuoden 1944 tapahtumien välillä, mutta ajoittain mennään vielä kauemmaksi menneisyyteen valottaen henkilöiden historiaa. Tapahtumat paikantuvat lähinnä Titovkan vankileirille sekä niin sanotun Kuolleen miehen vuonolle, syrjäiselle ja kirottuna pidetylle paikalle, jonka tarkkaa sijaintia ei voi määrittää. Kerronta tuntuu välillä junnaavan paikallaan, mutta pitää kuitenkin otteessaan. Ketun kieli on karua, mutta yllättävän rikasta. Viimeisen sivun jälkeen on vielä pakko palata takaisin romaanin alkuun, jotta romaanin frakmenttinen aikarakenne avautuu kokonaisuudessaan.

Romaanissa korostuu naisnäkökulma sotaan ja sen uhreihin. Aiheen käsittely tuo mieleen Sofi Oksasen Puhdistuksen, sekä kielen seksuaalinen jännite Timo K. Mukan syntisen laulun. Kätilössä sota näyttäytyy kaikessa armottomuudessaan, jolta edes Jumalan työtä tekevä ja viattomalta vaikuttava kätilö ei säästy. Rakkaus on kuitenkin voima, joka kantaa henkilöitä vaikeiden aikojen yli, mutta sekään yksin ei ole puhdasta, vaan ajaa henkilöhahmoja mielettömiinkin tekoihin. Sodan luomissa poikkeusolosuhteissa kaikki on mahdollista.

1 kommentti:

noora kirjoitti...

Mie en pitänyt Ketun kielestä, vähän turhan roisia miulle.

Monille tämä kirja tuntuu tuoneen mieleen Oksasen Puhdistuksen. Ja jotain mukkamaista ja lappalaista Kätilössä kyllä on, mutta miulle Maa on syntinen laulu on yksi suosikeista ikinä, kun taas Kätilö jäi ihan mukiinmeneväksi lukuromaaniksi. :)